10.10.2013

Jekku ♥

Niin kauan, niin paljon, on aikaa.
Siitä kun sinä tulit meille. 
Olit niin pieni, olit niin villi.
Niin paljon hyvää toit kotiin, mutta niin myös teit paljon pahaa.
Sitten sairastuit, vei sairaus sulta kaiken ilon. 
Monesti kun suutut, et ole oma itsesi.
Mutta silti sussa nään sen pienen pojan mikä meille olit kun muutit meille.
Nyt vielä viimeiset askeleet, kuinka pitkälle ne kantaa?
Kuinka pitkälle sä jaksat? 
Koskaan ei haluaisi kenenkään lähtevän pois.
Mutta joskus on meidän kaikkien vuoro.
Mutta pian löydät onnesi maan.
Jaksa vielä vähän. Niin paljon aikaa kun sä vain tarviit!
Viimeset voiman jyvät, voiman sanat, kunnes taas on aika mennä.
Viimeiset päivät sun kanssa ennen kun on aika hyvästien.
Haluan valmistautua siihen että olet menossa, haluan olla vahva ettei sun tarvitse olla surullinen.

'






5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Vaikka on ollu tiedossa kauan että pitää joskus lähteä niin aina se tulee liian pian, eikä haluaisi lähtevän.

      Poista
    2. Vaikka on ollu tiedossa kauan että pitää joskus lähteä niin aina se tulee liian pian, eikä haluaisi lähtevän.

      Poista
  2. Niin se on. Ei sitä koskaan osaa olla näissä hetkissä valmis vaikka miten yrittää valmistautua. Kai se on vaan sitä inhimillisyyttä sekä isoa ystävyyttä ♥

    VastaaPoista
  3. Luopuminen on tuskaa, suru musertavaa, Kaipaus jää, mieltä kaivertamaan.
    Mikään ei ole ikuista.
    Jatkamme elämäämme , mutta emme unhoita.
    Voimia.

    VastaaPoista